lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kuka huolehtisi sydämestä?

Viivin päivät ovat menneet kovin sukkelaan.
Nopeana pikakelauksena vain muutamia mainitakseni:
urkkakouluu
omaa treenii
Moona treenii
heinäntekoo
Nannin astutusreissuu Pornaisiin (Porvoon kupeessa, ajomatka meijän heppa-autolla n. 3,5 h suuntaansa ilman stoppeja)

On suhteellisen helppoa, kun ei ehdi ajatella.
Nyt tulee sitten se iso MUTTA
Kun pysähdyn, eivät ajatukset saakaan mieleistäni muotoa.
Taivaanrantaan kertyy lyijynharmaita pilviä.
Mitään erityisen inhottavaa, hankalaa tai pahaa ei ole tapahtunut, mutta silti mietityttää.
Ja kovasti mietityttääkin.
Toisaalta tuntuu, että olen kiittämätön; tuntuu vaikealle, vaikka puitteet on kunnossa.
Sitten taas suunnasta B tarkasteltuna; kyllä siellä jonkunlainen kivi on kengässä, kun hiertää niin pirusti. Asioilla on aina syy.

Olen tässä tuumaillut.
Ja tuumaillut uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja uudestaan.
Ja
luulen, että yritän vähän liikaa.
Siksi ei onnistu.
Luulen, että olen yrittänyt väkisin tunkea nelikulmaisia palikoita pyöreisiin reikiin.
Olen kamalan innokkaasti huolehtinut kulissieni kunnosta; olen yrittänyt näyttää kauniille, terveelle, innokkaalle, rohkealle ja reippaalle.
Ongelma on, että näyttäminen ei riitä.
Kuorrute ei ole koko totuus.

En lakkaa ihmettelemästi, milloin opin pitämään myös sydämestäni huolta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!