keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

ilmaisia iloja

Onko pakko?
Mitä mie saan kun teen tän?
Olinko paras?

Haluan syöttää kysymysten pallon takaisin:
Onko kaikesta saatava palautetta ja palkintoja ulkopuolelta?
Teetkö asioita siksi, että sinun pitää vai siksi että haluat?

Aina ei ole hyvä vire ja aina ei huvita,
mutta kyllä ihmetyttää jos motiivi tehdä asioita on P A K K O eikä esimerkiksi H A L U.

Minä vihaan median muoti-ilmauksia, mutta nyt minun on pakko käyttää Mikke Granlundin kultahuulilta päässyttä sanaa: pihapelit.
Jos haluaa saada jotain vähän enemmän, ei riitä että touhuaa sen verran kuin on pakko.
Omaehtoinen puuhastelu ja asioihin paneutuminen halusta oppia ovat uskomattomia voimavaroja.

Minä olen aina ollut sellainen itsekseni suhraaja.
Saan päähäni kaikenlaisia kivoja juttuja, joita haluan tehdä ja oppia.
Sitten niitä hiulataan niin kauan ennen kuin opitaan.
Yleensä nämä jutut ovat kaikkea muuta kuin hyödyllisiä.

Ollessani hieman yli kymmenvuotias yleisurheiluleireillä oli ikäiseni poika, joka osasi kävellä käsillään.
Minusta taito oli upea.
Päätin oppia.
Harjoittelin olohuoneessamme (lattiapinta-alaa noin 5 neliötä).
Välillä vitriinien lasit helisivät ja muutaman kerran taisi telkkarikin olla kantapäiden iskujen kohteena.
Sohvat ja sohvapöytä saivat osumia.
Opin talven aikana taidon ja pystyn edelleen kävelemään käsillä (kiitos vaan inspiraatiosta Jere :) )

Eräänä kesänä halusin kehittyä leuanvedossa.
Vetelin leukoja päivittäin pari kuukautta.
Enkka tuplaantui kympistä kahteenkymppiin.

Toissatalvena päätin opetella käsilläseisontaa ratsailla.
Totuttelin Moonaa ja opettelin asentoa.
Sekin onnistuu nykyään.
Olen äitille sanonut, että nyt hän voi myydä meidät Venäjälle sirkukseen, jos käymme liian raivostuttaviksi Moonan kanssa.

Tarvinneeko tuota sanoa. Sanon kuitenkin; minä niin tykkään tällaisista pikkupuuhasteluista.
Ne ovat minun omia juttujani, josta ei tule ulkopuolista kredittiä eikä kyllä paineitakaan.
Mutta minulle ne ovat niitä hetkiä kun mahdoton muuttuu mahdolliseksi.
Parhaus hetkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!