perjantai 13. heinäkuuta 2012

ihahaa

Edelliset postaukseni ovat kierrelleet ja kaarrelleet aiheen seiväshyppy ympärillä.
Kirjoitan yleensä siitä mikä on elämässäni keltaisten lehtien lööpeissä.
Päällimmäisenä mielessä.
Usein ne asiat tuppaavat olemaan niitä, jotka vaativat työstämistä.
Eivät suju itsestään.

Nyt on kuitenkin aika puhua kivoista jutuista.
Ajatuksista, jotka etenevät kuin virtaava vesi.
Töyräiden tullessa eteen puro kaartaa sen ohi notkeasti ja jatkaa matkaansa iloisesti pirskahdellen.

Voi Moona, heppani Moona.
Olemme matkamme nautinnollisella osuudella.
Alkuhösötys on ohitettu, mutta minkäänlaista reissussa rähjääntymistä ei ole havaittavissa.
Moona nauttii laudunelämästä uuden parhaan ystävänsä Nannin kanssa.
(toim. huom. paarmat, itikat, mäkäräiset ym. ötökät on ihan perseestä ja niitä sopii juosta pakoon kun vitutusämpärin vetoisuus loppuu)
Ratsastus kuuluu asiaan tietenkin.
Treenaillaan neitihevosen kanssa mitä milloinkin huvittaa.
Välillä kahlaillaan ilman satulaa järvessä.
Välillä jumppaillaan kentällä.
Välillä lasketaan tukkaputkella niin, että metsä raikaa.
Sellaista on meidän elämä; mennään missä huvittaa ja milloin huvittaa.

Entäs sitten perheen grand old lady Nanni-Nappula.
Nanni on toiminut kesällä pääsääntöisesti äitini liikuttajana.
Ruotsalainen hienostorouva ja torsansalolainen räpätäti löytävät yhteisen sävelen vaihtelevalla menestyksellä.
Ykkösasia (ainakin minun ja äitin mielestä) Nannin suhteen olisi saada hänet tiinehtymään.
Olemme yrittäneet astuttaa koko kesän ajan Nannia orilla Canabis Z.
Vielä ei ole varmaa, mutta toivotaan toivotaan...

Ja sitten herra Kaspar.
Moonan pikkuinen veli kirmailee laitumella kaverinaan mustamies Jojo.
Poikien elämää kuvaa Elokuun kappale Saatilla:
Vapaa herra, ni ei oo kesätöit, ni voi kirmata öit ilman häiriötekijöit.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!