tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ei omissa käsissä

Minulla on paha tapa.
Oikeastaan minulla on niitä useita, mutta mainitsen niistä nyt yhden.
Murehdin, huolehdin ja olen vihainen koska en voi vaikuttaa...
panttitölkkien ruttaamiseen
kasikympin ajamiseen satasen alueella
Moonaa raateleviin ötököihin
kolmeen peräkkäiseen plus kymmenen asteen sadepäivään kesäkuussa

ja siihen, että toinen kesäni pääkisoista ei olekaan minun tavoitettavissani, vaikka tein kaiken oikein.

Olen istunut monet kesät Lappeenrannan eliittikisojen katsomossa nauttimassa eteläkarjalaisten mahtavasta tavasta heittäytyä urheiluhuumaan.
Kun vuoden 2012 kilpailukalenteri julkaistiin, olin pakahtua.
Vihdoinkin Lappeenrannassa pääsevät hyppäämään myös naiset.
Eliittikisoihin vaaditaan muutamia poikkauksia lukuunottamatta A-luokan suoritus eli sama raja kuin Kalevan Kisoihin.
Minulla oli selvä tavoite hypätä alkukesästä niin hyvin, että pääsen nauttimaan lempparikentälläni ison yleisön edessä.
Hyppäsin enkkani ja kymmeniä senttejä yli A-rajasta.
Ilmoittauduin kisoihin ja olin valmistautunut huolella.

Sitten saan sähköpostin: kisa on tehty maamme kärkinaiselle ja hänen ulkomaalaisille sparraajilleen.
Tämä on nyt se poikkeus; ei kilpailuoikeutta.

Että näin.
Katkeruus on yksi vaarallisimmista sairauksista.
Tottakai olisin halunnut Kimpiselle hyppäämään.
Ja tottakai se harmitti.
Mutta tälle minä en yksinkertaisesti mahda mitään.
En aio kerätä itseeni turhaa negatiivista energiaa.
Tein kaikkeni ja onnistuin siinä.
Se ei vaan tällä kertaa ollut tarpeeksi hyvin.

Kohti uusia haasteita.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!