torstai 26. heinäkuuta 2012

Citius, altius, fortius

nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin on olympialaisten tunnus.

Kunhan pakolliset liekinheitinspektaakkelit on hoidettu alta pois päästään tositoimiin.

En oikein ymmärrä judosta mitään ja miekkailu on minusta pitkäveteistä,
mutta pystyn samaistumaan tunteeseen, jonka urheilija saa saavutettuaan tavoittelemansa.
Olkoonkin tavoite pääsy olympialaisiin, oma ennätys kisoissa tai kultainen mitali.
Minä en seuraa yhtään olympiakisapäivää kuivin silmin.
Kyynelkanavani juoksuttavat vettä isolla vaihteella ja aiheuttaja saattaa olla ruotsalainen ratsastaja, ranskalainen pikajuoksija, suomalainen painija tai kuka tahansa muu.

Ensimmäiset muistijäljet olympialisista kuljettavat Viivin 16 vuoden päähän ja Atlantaan.
Esteratsastuksen hopeamitalisteihin pieneen sveitsiläiseen mieheen Willy Melligeriin ja valtavaan kimoon Calvaroon sekä pohjoismaiden ensimmäiseen naisolympiavoittajaan Heli Rantaseen.

Ja tämän jälkeen ei ole paluuta.
Olympialaiset ovat Viiville SE JUTTU.

Lontoo, olen valmiina.
Olympialaisten aikaan tuntuu siltä kuin joka päivä olisi perjantai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!