tiistai 5. kesäkuuta 2012

Uppista

Joskus minä pelkään,
ettei parasta ole olemassakaan,
mutta toisinaan taas ajattelen,
että se saattaa olla aivan nurkan takana
ja ennen kuin arvaankaan,
minun parhaani tulee esiin ja asiat ovat hyvin.
Uppo-Nalle
Minä niin rakastan näitä piirroshahmoihin sonnustautuneita mentoreitani.
Kun väsy meinaa näännyttää minä hotkin suurin kulauksin, äänekkäästi ryystäen tai sievästi siemaillen Uppo-Nallea, Peppi Pitkätossua, Muumeja ja muita sankareitani.
En etsi tukea idoleiltani siksi, että olisin väsynyt tai masentunut.
Olen vain mietteliäs.
Olen luonnostaan vähän sellaista murehtija-kaikki-maailman-vaikeudet-niskassaan-raahaaja,
joka ilmenee ajoittain pohdiskeluna elämän suurista linjoista.
Liian isoja kysymyksiä, joihin ei löydy mielekkäitä vastauksia.
Mitä haluan elämältä?
Jos tiedän mitä haluan, elänkö niin että voin saada sen?
Kuka olen?
Millainen haluaisin olla?
Miksi hiukseni rasvoittuvat näin nopeasti?
Miksi rasvatonta jugurttia ei saa omena-kanelin makuisena?
Miksi minun pitää aina ruveta pelleilemään, kun ruvetaan puhumaan tällaisista vaikeista aiheista?
Näinä hetkinä hoen mantraa:
Älä-stressaa-anna-elämän-kantaa-on-ihan-ok-välillä-tuumailla-mutta-paikalleen-ei-pidä-jämähtää-liian-pitkäksi-aikaa-NAURA-lujempaa-RAKASTA-aidommin-SANO-mitä-ajattelet-OLE-ROHKEA-NÄYTÄ-TUNTEESI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!