lauantai 2. kesäkuuta 2012

Säihkettä

Puin edellisen kerran sinisen pitsihörsön päälleni neljä vuotta ja 10 kiloa sitten omiin ylioppilasjuhliini.
Vihaan odottamista ja istumista.
Väkisin väännetyt puheet raastavat hermojani.
Miksi pitää puhe, jossa mainitaan 15 kertaa yhteisöllisyys, johon ei konkreettisilla teoilla kuitenkaan pyritä. Yrittäminen jää korulauseuksi.
Edellisistä lauseista huolimatta, rakastan kevätjuhlia.
Pojat komeina puvuissa.
Tytöt kuin kevään perhoset kaikissa sateenkaarenväreissä hehkuvissa mekoissa.
Ilma on tulvillaan innostusta.
Täällä voin aistia uskomattoman janon elää.
Lukemattomat määrät tulevaisuuden unelmia leijuu ilmassa.
Jos jotain haluaisin saada 15-vuotiaalta itseltäni, niin epäluulottoman uskon tulevaisuuteen ja siihen, että kaikki on tulevaisuudessa mahdollista.
Vanhemmiten unelmoiminen ei tule niin itsestään.
Saan itseni yhä useammin kiinni paatumisesta tylsään realismiin.
Tänään olen kuitenkin saanut nähdä monet unelmia tuikkivat silmät.
Tätä tuiketta peilaan omiin silmiini.
Annan säihkeen tarttua.
Ihana tunne.
Kuva omana mustavalkopipopäivänäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!