maanantai 28. toukokuuta 2012

Lainakuski





Minulla on kaksi ja puoli omaa hevosta, joista tämä puolikas eli Kaspar on vasta varsa ja toinen aikuinen on eläkeläismamma Nanni.
Moona on ainut hevosistani, jonka kanssa kaikenlainen treenaaminen ja kisaaminen on mahdollista.
Yhdenkin hevosen kanssa työskentely kehittää minua ratsastajana, mutta se kokemus mikä minulla tällä hetkellä on hevosista ja ratsastamisesta ei ikimaailmassa olisi mahdollinen ilman kaveriheppasia, jotka eivät ole omassa omistuksessani.
Olen onnekas, kun olen saanut jo varsin nuorena ratsastaa toisten ihmisten hevosia.
Minulle jokainen hevonen on mahdollisuus.
Ei ole olemassa liian hyviä, liian huonoja tai mahdottomia hevosia.
Jokainen hevonen asettaa taitoni, luottamukseni, määrätietoisuuteni ja rohkeuteni testiin.
Maailmassa ei ole kahta hevosta, jotka toimisivat täysin samoin.
On fakta, että hevoset eivät sopeudu minun tapoihini, vaan minun tehtäväni on löytää jokaiselle ratsulleni parhaiten sopiva tyyli.
On ihan sama kuiskuttelenko ratsulleni suomeksi vai huudanko perkelettä kurkkusuorana, jos hevonen kommunikoi vain ranskaksi.
Jokainen hevonen, jokainen tilanne muovaa minua jollain tavalla.
Aina sopeutuessani uuteen tilanteeseen joudun arvioimaan itseni uudelleen.
Kriittinen arviointi taas on avain kehittymiseen.
Minä en ratsasta maineesta.
Minä en ratsasta rahasta.
Minä en ratsasta kunniasta.
Minä ratsastan rakkaudesta hevosiin ja intohimosta oppia käyttämään paremmin hevosten kieltä.

Eilen olin lainakuski.
Kuvassa minä ja Hilma eilen.
Hilma on yksi ratsastettavistani, yksi opettajistani.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!