torstai 10. toukokuuta 2012

Kesää, aurinkoo, urheiluu

Kesä on minun osaltani virallisesti avattu.
Perustelu: kaksi treeniä kotikentällä ja piikkareissa tehtynä.
Rakastan nii-iin kovasti näitä ekoja ulkotreenejä.
(Erityisesti silloin, kun ilma on niin upea kuin eilen ja tänään eli lämpöö ja aurinkoo. Suhtautumiseni treeneihin muuttuu ratkaisevasti plus viisiasteisessa vesisateessa)
Urheilu on silkkaa riemua, kun pääsee päästelemään ulos.
Innostuminen vastaa tunnetta, kuin onnistuisi juoksemaan ensikertaa.
Minä vähän luulen, että tämä tunne nousee minussa vahvempana ja vahvempana joka kevät.
Mitä enemmän paranen, mitä enemmän voimistun, sitä rajoittamattomampaan kiitollisuuteen ja riehakkuuteen heittäydyn urheillessani.
Luulin, että kroppani palaa entiselleen anoreksiasta kunhan vain syön ja treenaan.
Uskoin kaiken käyvän nopeasti.
Jos asiat olisivat helppoja ja yksinkertaisia, eivät ne varmaan olisi tekemisen arvoisia.
Tartani on osoittautunut hitaammaksi, tuuli enemmän vastaiseksi ja olosuhteet mutkikkaammiksi kuin olisi ikinä voinut kuvitella.
Yhtään ei silti kaduta.
Nykyään minä elän ja nautin.
Vaikka urheilu luo valtavat vaatimukset ihmiskropalle, ovat ne kevyitä kuihduttamisen rinnalla.
Minun lajini vaatii paljon; tartteis olla vahva, mutta ylimääräistä massaa tulisi välttää.
Ei kauhean helppo yhtälö.
Tiedän rajani painon suhteen; kun mennään liian kevyenä kaikki urheiluun liittyvät vaatimukset menettävät merkityksen; voit keventää kilpa-auton korista kaiken ylimääräisen pois, mutta olennaisia osia et voi ottaa. Auto ei kulje sen nopeammin kolmella renkaalla, vaikka se olisi kevyempi kuin nelirenkainen yksilö.
Sama pätee Viiviin.
Seuraavien lauseiden jälkeen saan valitusryöpyn niskaani: EI SAA PUHUA KILOMÄÄRISTÄ!!
Mutta minäpä puhun, koska haluan avata hieman perspektiiviä teille.
Tänään painan 15 kiloa enemmän kuin pari vuotta sitten ja voin erinomaisen hyvin.
Tämän kokoisena pystyn treenaamaan.
Kevyempänä en kyennyt.
Tein kaiken pakosta, koska olin päättänyt että minun on pakko.
Mutta hei hiivattiin tylsät paino-spekulaatiot.
Tarkoituksena oli sanoa, että hitto Viivi tykkää urheilla ja urheilusta nauttiminen on lähtöisin siitä, että kroppa voi hyvin.
Olen edelleenkin pulkannaru, mutta se on paljon vahvempi kuin entinen ompelurihma :)
Aurinkoisia ajatuksia ja iloa teidän kaikkien muidenkin päivään!
xoxo
Viivi


2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Ja kyllähän pulkannarukin on hyvä, jos se tosiaan jaksaa vetää pulkkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina <3 Juu, mie tykkään olla pulkannaru, jos ei se tullu vielä tuosta tekstistä selväksi :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!