sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Beni est mihil.

Tänään on se päivä.
Päivä jolloin Viivi on syntynyt 23 vuotta sitten.
Edellisestä tekstistä käy ilmi, että eilen sain hyvän tekosyyn houkutella rakkaita ihmisiä viettämään aikaa kanssani juhlimisen merkeissä.
Tänään vietän kotipäivää.
Heräsin puol seiskalta.
Pakotin russelit luopumaan täkeistä ja tyynyistä muodostetusta pesästään.
Keittelen kahvit ja puuron.
Kattelin Yle Areenasta jakson Tanssiakatemiaa.
Ratsastin molemmat pikkutammani ennen aamupäiväheiniä.
Tällä tavoin minun synttäripäiväni on alkanut.
Täydellistä sanon minä.

Minulta kysyttiin eilen saako vanhenemisestani onnitella.
Hämäännyin.
Ymmärrän pointin, kun suhteutan sen kulttuuriin jossa elämme: nuoruus on jumalallista ja alanhan minä olla jo uhkaavasti matkalla yhä kauemmaksi ja kauemmaksi nuoruudesta.
Tämä saattaa olla minun tapani peitellä pelkoani vanhenemisesta.
Oli miten oli olen onnellinen vanhenemisesta.
Ja ennen kuin blogini + 40 vuotta lukijat aloittavat "Hyvähän sinun on vielä huudella mutta odotapas kun tulet meidän ikäämme niin tekisit mitä tahansa nuortuaksesi."
Juu saattaa olla noinkin. Paha mennä sanomaan, koska en ole vielä tuota neljääkymmentä.
Fyysisestä rappiosta tiedän kuitenkin sen verran, että osaan riemuita nuoresta ja toimivasta kropasta.
Koin 18-vuotiaana mitä tarkoittaa fyysinen rappio:
hiukset lähtee tuppoina päästä,
iho on samea, karhea ohut sekä roikkuu,
aina paleltaa tai vaihtoehtoisesti on tuskan hiki, 
et jaksa lähteä mihinkään,
joudut suunnittelemaan 150m postinhakureissua tunteja etukäteen, jotta jaksat selvitä siitä,
et jaksa nostaa sankoa, joka on puolillaan vettä jne jne
Tuota on anoreksia, ennenaikaista vanhenemista sanon minä.
Tuon koettuani arvostan nykyistä kroppaa ja fysiikkaani.

Toisaalta olen kamalan onnellinen, että vanhenen, en ajattele enää niin kuin 15-vuotiaana.

Tiedän, että baari ei ole sen kummallisempi paikka kuin K-market; molemmista saa alkoholia ja kuulee kylän juorut. Tottahan välillä on mukava siirtyä viihteelle, mutta ei se nii-iin ihmeellistä ole.

En myöskään kuvittele, että seksi on jotenkin jumalallista ja kaikessa mystisyydessään muun maailman yläpuolella. Vaikka radio NRJ:n aamupojat kuinka hehkuttaisivat, omasta kokemuksesta tiedän; ei sen takia kannata yöuniaan menettää.

Lisäksi olen ymmärtänyt, että ollakseen hehkeä, kaunis tai hurmaava ei tarvitse pyrkiä näyttämään Jennifer Lopezilta tai Rihannalta. Tällainen persjalkainen maatiaisrotuinen rimppakinttu näyttää vain ja ainostaan urpolle yrittäessään täyttää lattarikaunottarien povet tai saappaat. Tiedän, että olen kaunis ja hurmaava tällaisena taskurakettina OMALLA tavallani. Voin käyttää ihania mekkoja tai vetäistä punaiset korkkarit jalkaan ja nauttia siitä, yrittämättä kuitenkaan olla jotain muuta kuin Viivi.

Minulle vanheneminen on ennen muuta kasvamista ja itseeni tutustumista.
Minulta vaatii kamalasti rohkeutta hyväksyä, että minussa on heikkouksia tai sellaisia asioita joista en niin hirveästi pidä.
On kuitenkin vapauttavaa ymmärtää, että aika jonka olen käyttänyt heikkouksieni kieltämiseen, peittelemiseen ja murehtimiseen, on paljon nautinnollisempaa kohdentaa huomionsa niihin asioihin itsessään, josta olen onnellinen.

Ainahan olotila ei ole näin autuas. Hemmetti että välillä inhottaa, kun omistaa näin ison nenän tai saa itsensä kiinni murehtimasta kaikkia ensi vuoden suoritettavia asioita tai kokee löllömaha-ahditusta tai kun huomee ettei kaapissa ei ole yhtään kivaa vaatetta.
Minulle on kuitenkin puoli voittoa se, että YRITÄN keskittyä niihin hyviin juttuihin.
Jos en yrittäisi, niin tuskin minä lottovoittonakaan oppisin arvostamaan itsestäni.

En saisi yrittää estää kaikkea tapahtumasta.
Joskus kuuluukin tuntea olonsa kiusaantuneeksi.
Joskus kuuluukin olla haavoittuva muiden nähden.
Joskus se on välttämätöntä, koska sen ansioista ihminen löytää seuraavan osan itsestään,
seuraavan päivän.
Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

Beni est mihil.
 (suom. minä voin hyvin)


2 kommenttia:

  1. Nämä sinun kirjoituksesi ovat aivan ihania! Monen kohdalla on tullut tippa linssiin, tarina on vaan muistuttanut minua jostain omassa elämässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos nera! Todella ihanaa kuulla, että sinusta on ollut mukavaa lukea näitä!
      Lämmintä, aurinkoista ja hauskaa kesää sinulle! Toivottavasti luet miun juttuja jatkossakin!

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!