keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Moona

Viivi 12 vee ihastui pieneen, persoonalliseen ravihevoseen.
Äiti sanoi: meidän tammalle ei tule ravurioria, meidän tammalle ei tule pientä oria.
Päätin; haluan tuon orin lapsen.
Viivytystaisteluna raahasin äitiä kaikissa raveissa 200 kilometrin säteellä, jossa ori esiintyi.
Äiti oli jääräpäisyyteni uhri, onneksi.
Päivää myöhäisenä syntymäpäivälahjanani syntyi pieni ruskea tamma.
Alle vuorokauden ikäisenä varsa laukkasi karsinassa pukkilaukkaa, loikki purukasojen sekä emänsä yli.
Varsa oli energinen ja innokas oppimaan kaiken minkä opetin sekä kaiken mitä en tarkoittanut opettaa.
Vai luuletteko, että kahdella jalalla liikkuminen on kovin toivottava taito hevoselle.
Tätä pientä hevosta minä vein kaikkialle ja aina.
Välillä meille naurettiin.
Mene sitten tietämään mitä hauskaa on kylmäverihevosessa, joka esittää espanjalaisen ratsastuskoulun temppuja?
Olen saanut kuulla, kuinka hevoseni on vaarallinen ja täysin kapasiteetiton.
Kolmivuotiaana laatuarvostelussa minulle sanottiin; ihan lahjakas, noin pullahevoseksi.
Ensimmäiset vuodet Moona hyppäsi tekniikalla täyttä eteen ja jalat koukkuun.
Ponnistaminen oli täysin tuntematon käsite hevoselleni.
Moonan ei ole koskaan tarvinnut todistaa minulle mitään.
Moonahan on minun pullahevoseni; me teemme vain sen mitä haluamme.
Olen päättänyt jo ennen Moonan syntymää, että se haudataan Rautjärven Torsansaloon.
Se syntyy ja kuolee keltaisessa tallissa.
Moona on minulle aina upein ja hienoin Moona.
Tänään joku muukin oli samaa mieltä.
En tarvitse ulkopuolista todistelua, mutta kiitosta on mukava vastaanottaa.
Moona kantakirjattiin tänään ratsukantakirjaan huippupistein.
Moona oli tänään juuri niin hieno kuin minulle kaikkina muinakin päivinä :)



2 kommenttia:

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!