torstai 26. huhtikuuta 2012

Tänään

Halusitko täydelliset farkut, mutta jätit ne nuukuuksissasi ostamatta?
Mietitkö, hakisitko koulutukseen, josta olit kiinnostunut, mutta jätit hakematta, koska alan työllistymismahdollisuudet ovat epävarmoja?
Haaveilitko lomasta Australiassa, mutta et varannut lippuja, koska ajattelit ettei kannata laittaa niin paljon rahaa muutaman päivän takia?

Ajatellaanpa asiaa näin:
Entä jos sanot tänään: ei vielä.
Ja entä jos sanot huomenna: ei nyt.
Kuinka todennäköistä on, että sanot myös ylihuomenna ei?
Minä vastaan: hyvin todennäköistä.

Ihminen on tapojensa orja.
On helppo toimia niin kuin ennen.
Vaatii rohkeutta tehdä uutta.

Jos sanot aina: ei nyt, huomaat lopulta, että et ole tehnyt niitä asioita, joita olet halunnut.
Meille tarjotaan joka päivä mahdollisuus elää niin kuin haluamme.
Meidän vastuulleemme jää teemmekö niin kuin haluamme vai niin kuin luulemme, että meidän pitää elää.

Ostaisitko unelmiesi mekon, jos tietäisit, että nämä juhlat ovat viimeisesi?
Haluisitko silloin olla ihan kivassa mekossa vai täydellisessä mekossa?

Söisitkö tuoreen korvapuustin vai tyytyisitkö vesilasiin, jos tietäisit aterian olevan viimeisesi?

Elämä on tässä ja nyt, ei eilen tai huomenna.
Valinnat joita teemme tässä hetkessä ovat elämämme.

Jos olisin pelannut varman päälle, minä en olisi ostanut 18-vuotiasta hevosta Pietarsaaresta näkemättä etukäteen.
Nyt minulla on upea 19-vuotias tamma, joka toivottavasti tekee minulle upean varsan Canabis Z:sta.

Jos olisin uskonut, että Moonasta ei ole kisahevoseksi, en olisi vuosia maksanut kasvattajakilpailun osallistumismaksuja tai vienyt sitä tarjolle kantakirjaan.
Nyt minulla on huippupistein kantakirjattu tamma, joka sijoittui kolmanneksi kasvattajakilpailussa.

Jos olisin myöntynyt kohtalooni, että anoreksiasta ei voi parantua, minua ei enää olisi.
Nyt olen elämäni kunnossa oleva nuori nainen, joka rakastaa yli kymmenen kiloa vahvempaa kroppaansa.

Tänään mietin ostanko täydellisen mekon, joka oli mielestäni kallis.
Näytin tulenpunaisessa mekossa tyrmäävältä.
Minulla on kerran elämässäni upea kroppa.
Miksen näyttäisi sitä sellaisena.
Ostin itselleni ihanan mekon, vain siksi, että minusta tuntui sädehtivälle se päälläni.
Rakas serkkuni Kiia niinpä niin: ostin mekon siun rippijuhliin.
Voidaan nyt hehkua yhdessä siun juhlapäivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!