keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Perspektiiviä

Aamulla inhotti.
Olin käynyt raahaamassa perässäni russetyttöjä märillä Joensuun kaduilla.
Aamupuuron jälkeen suuntasin Areenalle tekemään juoksutreenin.
Ei kulkenut mihinkään.
Yksikään veto, yksikään askel ei tullut ilmaiseksi.
Kroppani on ollut viikon päivät tasaisen jumissa ja sekös kenkuttaa Viiviä.

Selvisin treenistä ja näin jälkikäteen ajatellen suoriuduin siitä päivän vireeseen nähden hienosti.
Niinpä niin tilanne olisi voinut olla paljon pahempikin.

Entä, jos olisin kolauttanut jalan aitaan ja joutunut parantelemaan tärähdystä viikon levolla?

Tai, polvessani ilmenisi rasitusvamma, joka tarkoittaisi viikkojen taukoa treeneistä.

Jos minua kohtaisikin tapaturma esimerkiksi murtuma, jota parantelisin koko kesän: urheilijan parhaan ajan vain makaisin.

On myös mahdollista, että sairastuisin johonkin vakavaan sairauteen ja menettäisin koko liikuntakykyni.

Niinpä niin asiat voisivat olla paljon heikommin. Tukkoinen olo on aika pientä siihen verrattuna, että en voisi urheilla, saati liikkua ollenkaan.

2 kommenttia:

  1. Miullakin on kamala räkäflunssa mutta huomenna aijon jo mennä ratsastamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätflussa on tosi raivostuttava.. Toivottavasti tokenet pian Jasu!

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!