tiistai 10. huhtikuuta 2012

Mitä sie siit tiiät?

Ärsyttääkö urheilija, joka lähetetään MM-kisoihin ja muistona kisoista hän tuo sijan 76?
 -Ärsyttäisikö, jos tietäisit samaisen urheilijan selvinneen harvinaisesta syövästä jonka parantumisennuste on alle 15 %? Urheilijalle tarjoutui mahdollisuus kokea arvokisojen huuma ja hän ei halunnut haaskata mahdollisuutta.

Paheksuitko teini-ikäistä tyttöä, joka bussipysäkillä istui lapsensa kanssa?
 -Paheksuisitko, jos tietäisit, että sama tyttö raiskattiin kaksi vuotta sitten, vain 13-vuotiaana. Tyttö halusi arvostaa elämää.

Arvosteletko abiturientin valintaa hylätä saavutettu opiskelupaikka, jonka takia hän voi jäädä lapsuudenkotiinsa vaille töitä ja koulutusta?
 -Arvostelisitko, jos tietäisit, että pojan isä kuoli murskauduttuaan rattijuopon pakettiauton alle pyörätiellä. Nyt pojan äiti kärsii masennuksesta. Poika valitsi olla äitinsä tukena ja aloittaa opinnot, vasta seuraavalla lukukaudella, jos kotiasiat ovat paremmalla tolalla.



















Anoreksia opetti minulle tärkeän oppimäärän elämästä:
ÄLÄ KOSKAAN TUOMITSE "MIUSTA TUNTUU" -PERUSTEELLA!
Asiat, ihmiset ja tapahtumat eivät ole mustavalkoisia.
On liian helppoa päästää suustaan, saati sitten ajatella että: "tuokin tekee noin, miksi ihmeessä ja on se vaan tyhmä, kun se noin tekee..."

Ohuesti miuta ärsyttää, kuinka helposti ihmiset tuomitsevat toisiaan.
Pyrin kuitenkin siihen etten ärsyyntyisi, sillä silloin vajoan niiden pikkusielujen tasolle, jotka tuomitsevat.
Yritän ajatella silloin; olen onnellinen, kun pystyn usein miettimään mitäköhän tuonkin taustalla on kuin noin tekevät, enkä tuomitse suoralta kädeltä.
Tulen lähinnä surulliseksi niiden ihmisten puolesta, jotka eivät koskaan käsitä, että maailma ja ihmiset ovat enemmän kuin ensi silmäys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!