Kepeiden aiheiden sarja saa jatkoa.
Tänään Viiviä on mietityttänyt kuolema.
Ajatuksenkipinä syttyi yliopistolla.
Ei, opiskeluni eivät ole ajaneet minua epätoivoon, joka
saisi minut ajattelemaan kuolemaa.
Vaan, valloittavat opiskelutoverini A ja I pitivät aatoksia
virittelevän esittelyn suunnittelemastaan opintokokonaisuudesta, joka käsitteli
saattohoitajan vuorovaikutustaitojen kehittämistä.
Haastava aihe, mutta ihanat naiset A ja I olivat tehneet
hyvää työtä, koska minulle aihe jäi päähän vielä vapaa-ajallakin.
Kuolema on tabu.
Vaiettu aihe siitäkin huolimatta, että media syytää sitä
silmiimme joka tuutista ähkyyn asti.
Kun puhe siirtyy oikeasti kuolemaan, vaietaan.
Kuolema on piilotettu yhteiskunnassamme pois silmistä.
Vanhukset ja sairaat suljetaan laitoksiin.
Tuntematon on pelottavaa, koska siihen on haastavaa
varautua.
Toisaalta ennen kokematon saa ylleen mystisen ihailun ja
glorian.
Kaikki kuolevat piste.
Kuolemaa ei voi ohittaa keplottelemalla niin kuin
epämiellyttävää kotitehtävää valheella opettajalle tehtäväpaperin unohtumisesta
kotiin.
En halua puhua siitä, mitä kuolemassa tai sen jälkeen
tapahtuu.
On nimittäin tuo faktatieto aikalailla hakusessa.
Voin rehellisesti nostaa kädet ilmaan ja sanoa minä en tiedä.
Minä luulen, että kuolema ei ole yksistään kamala asia.
Haikeuskin, joka siihen liittyy on ennemminkin haikeutta
menettämisestä kuin itse kuolemasta.
Uskon, että kuolema sattuu vähemmän kuin jotkut kivut joita
joudumme kestämään elämässämme. Elämässä joutuu kohtaamaan riittämättömyyttä,
yksinäisyyttä, hylkäämistä, halveksuntaa, epäoikeudenmukaisuutta, vihaa,
väkivaltaa jne jne
Kuolema ei kuulosta ollenkaan niin pahalle.
Ja tässä vaiheessa kaikille tiedoksi: MIELESSÄNI EI OLE
ITSETUHOISIA AJATUKSIA.
Rakastan elämää, mutta tämä teksti on ajatuksen virtaa, jonka tarkoitus on kunnioittaa kuolemaa.
Rakastan elämää, mutta tämä teksti on ajatuksen virtaa, jonka tarkoitus on kunnioittaa kuolemaa.
Kun minä kuolen, haluan että minut tuhkataan. Tuhkat
sirotellaan tuuleen Torsanharjulta. Silloin olen fyysisesti vapaa, enkä jää
taakaksi omaisilleni sammaloituvana hautakivenä.
Haluan, että muistotilaisuudessani juodaan shampanjaa ja
kuunnellaan Jenni Vartiaista.
Kuolema. Minä en pelkää sinua, mutta kunnioitan. Sinun
aikasi minun elämässäni ei ole vielä. Toivon, että tapaamme sitten kun on
sopiva aika ja voin lähteä hymyssä suin, ylpeänä.
Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
Työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa
Työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa
Jenni Vartiainen - Minä ja hän
Tuossa Torsanharju-kohdassa tuli tippa linssiin ja Jenni Vartiainen-kohdassa alkoi hymyilyttää :)
VastaaPoista:) :) :)
Poista