sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

äMMä tuplaO nasta

Olin päättänyt ennen hänen syntymää, että hän on erityinen.
Hän syntyi sopivasti päivän myöhäisenä viisitoistavuotissynttärilahjanani.
En tiennyt minkälaiseen tanssiin päädyin kun antauduin hänen vietäväkseen.
Quickstep on hidasta, pasodoble laimeaa ja samba arkista tämän rinnalla.
Hän on ollut paras mahdollinen pari opetella hevoselämää.
Hänen kanssa kaikki sujuu..
Niin kauan kun hän kokee olevansa taitava ja suvereeni.
Hänellä ei ole koskaan kiire,
kunhan hän vain on ensimmäinen.
Hän on rauhallinen ja hillitty,
ellei tilanne vaadi ilmipiirin keventämistä.
Tilanne ei ole koskaan liian vakava vitsailla.

Suurin häneltä saamani oivallus on:
toista ei saa muuttaa.
Vaikka itse tekisin toisin, on suurinta rakkautta kunnioittaa toista ja antaa hänen olla oma itsensä.
Kaunopuheilut sikseen.
Moona on hevonen (vaikka kyseessä olisi lohikäärme elleivät ne todistetusti olisi kuolleet sukupuuttoon) ei sen enempää eikä vähempää.
Hevonen, josta olen hirveän onnellinen.
Moona on opettanut minulle enemmän elämästä kuin yksikään koulu, ihminen tai opas.
Yritän määritellä minua, Moonaa ja meitä, mutta asia on niin että tällainen räpätäti ja höpöttäjä jää tässä kohtaa vaille sanoja.
En löydä lauseita, en pysty muodostamaan sanoja.
Me vain olemme, no kyllä te tiedätte Viivi ja Moona.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!